Digitaaliset oppimateriaalit

Digitaalisten oppimateriaalien käyttö opetuksessa on nykypäivää, vaikka niiden käytön määrä onkin hyvin vaihtelevaa opettajien kesken. Opettajien omalla tieto- ja viestintäteknisellä osaamisella on keskeinen merkitys e-oppimateriaalien käytön suhteen. E- oppimateriaaleja voidaan luokitella monella tapaa, Opetushallitus luokittelee materiaalit kuuteen luokkaan: oppimisaihiot, teemakokonaisuudet, oppimisaihiopankit, kurssit, oheisaineistot sekä opettajan aineistot. Opetushallitus ei ole sisällyttänyt luokitukseensa lainkaan sosiaalisen median oppimisvälineitä. Millainen sitten on hyvä e- oppimateriaali? Opetushallitus tiivistää hyvän oppimateriaalin laatukriteereiksi helppokäyttöisyyden, yhteisöllisyyden, muovattavuuden oppilaan tason mukaan, kannustamisen pitkäjänteiseen työskentelyyn, aiheen yksinkohtien sisältämisen ja kannustamisen oppilaan omaan pohdintaan. Itse opettajan, joka ei hallitse suuremmin e-materiaalien käyttöä, näkökulmasta näkisin itselleni tärkeimmän kriteerin olevan e-materiaalin helppokäyttöisyys ja toki opetettavan aiheen keskeisen sisällön löytyminen e- materiaalista. Itse näen positiivisena materiaalin ominaisuutena myös sen olemassaolon pitkäjänteisyyden, jotta tiettyyn materiaaliin on rauhassa aikaa paneutua ja käyttää sitä ennen kun jälleen uudet ja kehittyneemmät materiaalit sivuuttavat sen.  Näppärintä olisi, jos samasta tutusta palvelusta löytyisi moneen teemaan liittyvää e-materiaalia. Nyt 2015 vuoden alussa kuntien käyttöön tuleva pilvipalvelu saattaa muuttaa radikaalisti opettajien tapaa saada sähköiset sisällöt käyttöönsä, sillä pilvipalvelu sisältää laajan hakemistopalvelun yhdellä kirjautumiskerralla. Kyseinen palvelu todennäköisesti madaltaa monien opettajien kynnystä alkaa käyttämään e-materiaaleja, sillä ne löytyvät helposti samasta paikasta.

Sosiaalinen media nähdään nykyään myös oppimisvälineenä. Sosiaalisessa mediassa keskiössä ovat vertaisoppiminen, jossa oppijat voivat neuvoa ja opettaa toisiaan. Etuna sosiaalisessa mediassa on se, että oppijoiden ei välttämättä tarvitse edes tuntea toisiaan, vaan sama aihe saattaa heidät yhteen ja oppimisen kenttä laajenee. Maailma on täynnä erilaisista asioista kiinnostuneita ihmisiä ja varmasti lähes jokaisesta aiheesta on olemassa verkossa jokin keskusteluryhmä tai vastaava. Itseä kiinnostavasta aiheesta on mahdollista päästä keskustelemaan vaikka maapallon toisella puolella vaikuttavan henkilön kanssa ja näkökulma asian suhteen saattaa saada täysin uusia ulottuvuuksia- eli oppimista tapahtuu.

Sosiaalinen media toimii myös opettajien välisenä verkostoitumisen kenttänä. Erilaiset ideapankit ja keskusteluryhmät tukevat opettajia työssään monella tapaa ja ideoiden jakaminen tuo uusia tuulia jokaisen opetukseen. Opettajat ympäri suomen voivat esimerkiksi työstää yhdessä tietystä aiheesta oppimateriaalia, jolloin jokaisen työmäärä on vain murto-osa siitä, mitä kukin tekisi mikäli kaikki tekisivät materiaalin yksin. Toisten opettajien kanssa verkossa käydyt keskustelut lisäävät myös “kollegoiden” määrää suhteessa siihen, että ainoat ammattilliset keskustelukumppanit olisivat konkreettisesti samassa paikassa töissä. Aina ei opettajillakaan työpaikalla löydy keskustelukaveria oman oppiaineensa tiimoilta, joten verkko mahdollistaa myös laajat keskustelut saman aineen opettajien kesken.

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Digitaaliset oppimateriaalit

  1. Olen samaa mieltä siinä, että materiaalin on oltava hyvin saatavilla useamman vuoden ajaksi ja mielellään myös ilmaiseksi. Parhaimmillaan uudistus romuttaa oppikirjabisneksen, jolloin opiskelun hinta yksittäiselle oppilaalle on pienempi, jos vaikka ajatellaan esim. lukio-opetusta. Huonoimmillaan verkossa tapahtuva oppiminen on, kun oppilaat eksyvät kopioimaan wikipedia-tekstejä ilman lähdekritiikkiä. Pitäisi olla kattavia materiaalipankkeja ja oppimispelejä netissä, joiden avulla voisi vaikka valmistautua ylioppilaskirjoituksiin. Esim. etälukio on jo yksi hyvä esimerkki materiaalipankista.

    Toisaalta pelkästään mikä tahansa materiaalien tuottaminen ei välttämättä riitä, vaan pitäisi osata esittää asia ymmärrettävällä ja mielekkäällä tavalla. Tässä opettajat ovat parhaita asiantuntijoita. Jonkinlainen vuorovaikutteisuus materiaalin ja oppilaan välillä olisi suotavaa, jotta mielenkiinto saadaan herätettyä ja ylläpidettyä. Ehkä pelillistäminen toimisi ratkaisuna?

    PBL:n periaatteiden mukaisesti oppilaat itse määrittävät opittavan asian ja hankkivat materiaalin itsenäisesti. Jotta ei ajauduttaisi copypastamaan wikipediasta, pitää opettajan kuitenkin ohjata oikeisiin tiedonhakuportaaleihin. Monella opettajalla saattaa olla korkea kynnys alkaa itse julkaista netissä kuranttia materiaalia. Tätä kynnystä voitaisiin madaltaa mainitsemasi verkostoitumisen avulla. Verkostojen luominen yli koulurajojen voisi olla hyvä haaste opettajien täydennyskoulutukselle.

    Tykkää

  2. Digitaalinen teknologia tarjoaa uudenlaisia mahdollisuuksia opettaa, opiskella ja oppia. Oppijoiden erilaisuuden ja yksilöllisyyden huomioimista lisää tieto- ja viestintätekniikan pedagoginen hyödyntäminen. Digitaalinen teknologia voi tukea yksilöllistä oppimista, olla kannustavaa ja lahjakkuuden eri muotoja huomioivaa. Opetusta eriyttävien ja henkilökohtaistavien menetelmien on tarkoituksena on kehittää oppilaiden oppimiskäyttäytymistä ja havaituissa ongelmatilanteissa tarjota ohjausta, oppimistasoon soveltuvaa e-oppimateriaalia ja harjoituksia. (http://ruse.utu.fi/ themes/theme/5/)

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s